Meidän perheen salaisuus on yhdessä tekeminen. Ollaan käyty jo pitkään salilla yhdessä, mutta molemmat ovat reenanneet omia juttujaan. Ja nyt olemme yhteisinä vapaa hetkinä reenanneet yhdessä. Tämä on osoittautunut todella hyväksi tavaksi, saamme reeneissä paljon enemmän irti, kun tsemppaamme toisiamme äärirajoille. Toimimme ns. toisemme personal trainereina. Pystymme korjaamaan toistemme virheitä ja pystymme saamaan näin aikaiseksi tämän maksimisuorituksen. Pyrimme käymään viisi kertaa viikossa salilla ja toivomme tästä mahdollisimman monta kertaa yhteisiä treenejä. Teemme joka viikko reenisuunnitelman työvuorojemme mukaan. Minä olen päättänyt hakea varastosta kuntopyöräni, koska aamukävelyt eivät ole minun juttuni. Olen päättänyt tehdä siitä aamuaerobisen treenin ennen aamupalaa.
Salilla pyrimme käymään aina ennen töitä tai Suski töiden jälkeenkin. Viiden päivän treeniohjelma sisältää esimerkiksi: päivä1 selkä-olkapäät, päivä2 hauis-ojentajat, päivä3 vatsa-rinta, päivä 4 jalka ja pyöreän pepun metsästys, päivä 5 palauttavat reenit + aerobinen
(Vaihteluhan kuuluu asiaa, jotta lihakset eivät pääse tottumaan, joten muuttelemme päiviä ajoittain)
Lämmittelyt hoidamme juoksumatolla tai pyörällä
Parasta yhdessä reenaamisessa on yhteiset saadut tulokset ja kun seuraavana päivänä on paikat kipeänä. Tulemme jatkossa kertomaan enemmän treeneistä ja laitamme myöskin kuvia.
P.s olisiko kellään vinkkejä yhteisiin pariharjoituksiin with kahvakuula ja oma henkilökohtainen paino, kiitos! :)
Nyt haastamme teidät viemään sen paremman tai ei niin paremman puoliskon salille tai lenkille yhdessä, yhdessä tekemisen iloa, se tuo parisuhteeseen valoa :)
Mun parempi puolisko Suski osallistui myös tämän blogikirjoituksen tekoon!
maanantai 18. toukokuuta 2015
Ei se ollutkaan niin helppoa
Hei!
Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa.. Ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Huhtikuu oli vaikea kuukausi, tuli repsahduksia oluen kanssa, illat venähti aamun puolelle. Seuraavana päivänä morkkiksia.. Näitä tapahtui huhtikuun aikana useasti, näitä mitä piti välttää. Tuli repsahdeltua niinkin paljon, että ravintovalmennus suhteeni päättyi. Mutta toisaalta tämä herätteli minua jälleen uudestaan ja sai aikaan näyttämisen halua. Huhtikuussa oli positiivista se, että löysin hyvän kuntosalin läheltä työpaikkaani.
Toukokuu alkoi hyvissä merkeissä, salilla käyty useasti ja ruokavaliota noudatettu. Arjen keskellä juhlimme synttäreitä, minun 9.pvä ja avopuolison 11.pvä. Kävimme ravintolassa syömässä ja joimme alkoholia. Tämä oli ihanan rentouttavaa ja juuri tarvitsemaamme yhteistä aikaa. Joista seuraksena minulle tuli synttäreiden jälkeen jälleen ylilyönti. Synttärit venyivät viisipäiväiseksi.. Sen jälkeen meinasi jopa mennä parisuhdekkin. Ja tämä vasta olikin herätys... Mutta sai minut ajattelemaan, että mikä elämässäni on oikeasti tärkeätä. Onko se olut tärkeämpi kuin onnellinen parisuhde ja hyvinvointi?
Nyt minusta tuntuu kuin olisin uusi ihminen, mieleni ei tee alkoholia (ehkä saunaolutta joskus). Tärkeimpänä tällä hetkellä on vaalia parisuhdetta ja panostaa yhteiseen hyvinvointiin. Käydä salilla ja syödä terveellisesti. Ja siinä ohessa hoitaa työni niin hyvin kuin pystyn. Vaikka viime kuukausi oli vaikea, niin virheistäni olen oppinut ja se on tehnyt minusta vahvemman ja myöskin onnellisemman. Olen onnellinen, että vierelläni on avovaimoni Susanna, joka kuitenkin on elämässäni tärkeintä.
Kohti kesää mennään ja hyvällä fiiliksellä!
Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa.. Ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Huhtikuu oli vaikea kuukausi, tuli repsahduksia oluen kanssa, illat venähti aamun puolelle. Seuraavana päivänä morkkiksia.. Näitä tapahtui huhtikuun aikana useasti, näitä mitä piti välttää. Tuli repsahdeltua niinkin paljon, että ravintovalmennus suhteeni päättyi. Mutta toisaalta tämä herätteli minua jälleen uudestaan ja sai aikaan näyttämisen halua. Huhtikuussa oli positiivista se, että löysin hyvän kuntosalin läheltä työpaikkaani.
Toukokuu alkoi hyvissä merkeissä, salilla käyty useasti ja ruokavaliota noudatettu. Arjen keskellä juhlimme synttäreitä, minun 9.pvä ja avopuolison 11.pvä. Kävimme ravintolassa syömässä ja joimme alkoholia. Tämä oli ihanan rentouttavaa ja juuri tarvitsemaamme yhteistä aikaa. Joista seuraksena minulle tuli synttäreiden jälkeen jälleen ylilyönti. Synttärit venyivät viisipäiväiseksi.. Sen jälkeen meinasi jopa mennä parisuhdekkin. Ja tämä vasta olikin herätys... Mutta sai minut ajattelemaan, että mikä elämässäni on oikeasti tärkeätä. Onko se olut tärkeämpi kuin onnellinen parisuhde ja hyvinvointi?
Nyt minusta tuntuu kuin olisin uusi ihminen, mieleni ei tee alkoholia (ehkä saunaolutta joskus). Tärkeimpänä tällä hetkellä on vaalia parisuhdetta ja panostaa yhteiseen hyvinvointiin. Käydä salilla ja syödä terveellisesti. Ja siinä ohessa hoitaa työni niin hyvin kuin pystyn. Vaikka viime kuukausi oli vaikea, niin virheistäni olen oppinut ja se on tehnyt minusta vahvemman ja myöskin onnellisemman. Olen onnellinen, että vierelläni on avovaimoni Susanna, joka kuitenkin on elämässäni tärkeintä.
Kohti kesää mennään ja hyvällä fiiliksellä!
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Ei ja sosiaaliset paineet
Ei sana tarkoittaa seuraavia
1. Kielteinen vastaus kysymykseen
2. Mielipahaa tai epätoivottua asiaa ilmaiseva
Miksi on niin vaikea sanoa ei? Kyseistä asiaa olen miettinyt jo monta viikkoa. Tässä on esimerkkejä, joita tulee joka päivä eteen:
Mennäänkö kaljalle? Mennäänkö mäkkiin? Ja monia muita asioita, joita en juuri nyt saisi tehdä..
Olen jo yli 30- vuotias ja silti minun on helpompi sanoa kyllä. Onko se siksi, että 'ei' sana loukkaisi ystävää vai tuntuuko se vaan helpommalta sanoa 'kyllä' siinä tilanteessa? Varsinkin nyt kun olen aloittanut laihduttamisen, joudun joka päivä miettimään miksi sanon ei. Ja mikä todella on syyni? Viimeiset pari viikkoa olen onnistunut kohtuullisesti sanomaan ei. Ystävänikin ovat sen jo huomanneet, mutta paljon on vielä edessä.
Ravintolatyöntekijän sosiaaliset paineet
Pitkään työskennellessäni ravintolamaailmassa ystäväpiirini koostuu saman alan ihmisistä. Vuorotöissä, viikonloput töissä ja vapaa-aika, kun muut ovat töissä. Elikkä yhteinen vapaa-aika sijoittuu iltaisin/öisin oluen ja ruuan merkeissä. Miten muutat tämän? Miten rentoudun? Mitä tilalle? Nämä pari viikkoa olen joutunut miettimään missä näen ystäviä. Vai onko se kenties tekosyy oluelle? On niin helppoa jäädä työpäivän jälkeen muutamalle oluelle ystävien kanssa juttelemaan. Koska kuka lähtisi minun kanssani kahville ennen työpäivän alkua? Vaikea muuttaa ajatusmaailmaani, mutta hitaasti hyvä tulee. Ne sosiaaliset paineet kaikkihan tietävät, että ravintolatyöntekijät viihtyvät ravintoloissa. Minusta tuntuu, että ystäväni ajattelevat että minulla on enemmänkin alkoholiongelma kuin laihdutus. Heidän mielestään juomistani ei tarvitse lopettaa kokonaan, jos näin kuulemma täytyy niin on alkoholiongelma. Toivon esimerkiksi tämän blogini saavan ystäväni ajattelemaan miksi teen tätä. Jokainen päivä taistelua houkutusten, ystävien painostusten ja oman heikkouden kurissa pitämiseen.
En ikinä ymmärtänyt mitä laihduttaminen vaatii. Se vaatii mielenlujuutta, terveitä elämäntapoja, liikuntaa, ystävien tukea, perheen tukea, puolison tukea, jos tämä kaikki ei ole kunnossa on laihduttaminen melkein mahdotonta. Miettikää kuinka paljon helpomaa olisi vain palata entiseen? Tätä en aikaisemmin tajunnut, joten pidän tätä edistysaskeleena itselleni. Kanssa laihduttajat ja ne jotka miettivät alkavansa laihduttamaan, miettikää miksi tätä teette? Itsenne takia, lapsienne takia, työpaikan takia, tulevaisuuden takia ja kun olette sen päättäneet, pitäkää se kirkkaana mielessä. Aina kun on vaikeaa, tekee mieli luovuttaa, kun olisi vaan helpompi suunnata jääkaapille tai lähteä baariin vetämään perseet. Muistelkaa sitä asiaa niin se antaa teille voimaa. Näin minäkin teen.
Seuraavassa tekstissä kirjoitan enemmän laihduttamisen tuloksista.
1. Kielteinen vastaus kysymykseen
2. Mielipahaa tai epätoivottua asiaa ilmaiseva
Miksi on niin vaikea sanoa ei? Kyseistä asiaa olen miettinyt jo monta viikkoa. Tässä on esimerkkejä, joita tulee joka päivä eteen:
Mennäänkö kaljalle? Mennäänkö mäkkiin? Ja monia muita asioita, joita en juuri nyt saisi tehdä..
Olen jo yli 30- vuotias ja silti minun on helpompi sanoa kyllä. Onko se siksi, että 'ei' sana loukkaisi ystävää vai tuntuuko se vaan helpommalta sanoa 'kyllä' siinä tilanteessa? Varsinkin nyt kun olen aloittanut laihduttamisen, joudun joka päivä miettimään miksi sanon ei. Ja mikä todella on syyni? Viimeiset pari viikkoa olen onnistunut kohtuullisesti sanomaan ei. Ystävänikin ovat sen jo huomanneet, mutta paljon on vielä edessä.
Ravintolatyöntekijän sosiaaliset paineet
Pitkään työskennellessäni ravintolamaailmassa ystäväpiirini koostuu saman alan ihmisistä. Vuorotöissä, viikonloput töissä ja vapaa-aika, kun muut ovat töissä. Elikkä yhteinen vapaa-aika sijoittuu iltaisin/öisin oluen ja ruuan merkeissä. Miten muutat tämän? Miten rentoudun? Mitä tilalle? Nämä pari viikkoa olen joutunut miettimään missä näen ystäviä. Vai onko se kenties tekosyy oluelle? On niin helppoa jäädä työpäivän jälkeen muutamalle oluelle ystävien kanssa juttelemaan. Koska kuka lähtisi minun kanssani kahville ennen työpäivän alkua? Vaikea muuttaa ajatusmaailmaani, mutta hitaasti hyvä tulee. Ne sosiaaliset paineet kaikkihan tietävät, että ravintolatyöntekijät viihtyvät ravintoloissa. Minusta tuntuu, että ystäväni ajattelevat että minulla on enemmänkin alkoholiongelma kuin laihdutus. Heidän mielestään juomistani ei tarvitse lopettaa kokonaan, jos näin kuulemma täytyy niin on alkoholiongelma. Toivon esimerkiksi tämän blogini saavan ystäväni ajattelemaan miksi teen tätä. Jokainen päivä taistelua houkutusten, ystävien painostusten ja oman heikkouden kurissa pitämiseen.
En ikinä ymmärtänyt mitä laihduttaminen vaatii. Se vaatii mielenlujuutta, terveitä elämäntapoja, liikuntaa, ystävien tukea, perheen tukea, puolison tukea, jos tämä kaikki ei ole kunnossa on laihduttaminen melkein mahdotonta. Miettikää kuinka paljon helpomaa olisi vain palata entiseen? Tätä en aikaisemmin tajunnut, joten pidän tätä edistysaskeleena itselleni. Kanssa laihduttajat ja ne jotka miettivät alkavansa laihduttamaan, miettikää miksi tätä teette? Itsenne takia, lapsienne takia, työpaikan takia, tulevaisuuden takia ja kun olette sen päättäneet, pitäkää se kirkkaana mielessä. Aina kun on vaikeaa, tekee mieli luovuttaa, kun olisi vaan helpompi suunnata jääkaapille tai lähteä baariin vetämään perseet. Muistelkaa sitä asiaa niin se antaa teille voimaa. Näin minäkin teen.
Seuraavassa tekstissä kirjoitan enemmän laihduttamisen tuloksista.
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Pullukka?
Morjens!
Kuka haluaa pullukasta prinssiksi?
Minä haluan! Olen vähän yli 30- vuotias mies Tampereelta. Nyt olen tullut pisteeseen, että on aika panostaa omaan terveyteen. Nuoruudessani urheilin kovasti ja toimin työkseni urheilun parissa. Armeijan jälkeen aloitin keittiöhommat ja urheilu jäi sivuraiteille. Sosiaalinen elämä rupesi pyörimään baareissa ja ruokakin alkoi maistumaan.
Elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia, olen ollut naimisissa, eronnut, vaihtanut työtä, löytänyt uuden rakkauden ja pitkästä aikaa olen onnellinen. Jotain silti puuttuu. Pitkän mietiskelyn jälkeen, olen päätynyt siihen, että kyse on itsestäni. Voisin fyysisesti ja henkisesti paremmin, jos olisin sinut itsekuvani kanssa. En koe, että ulkonäköni ja mieleni täysin kohtaavat.
Aikaisemmin olen laihduttanut personal trainerin avulla, mutta jälleen työni tuli väliin. Onnistuin laihduttamaan 20 kiloa, jotka ovat nyt tulleet takaisin. Miksi? Uskon etten oikeasti ollut sydämelläni mukana laihduttamisessa. Tämäkin kouli minua tähän tulevaan elämäntapamuutokseen.
Nyt laihdutukseni ja elämäntapamuutoksen takana on hyviä syitä. Rakas avovaimoni, joka on urheilullinen,ihana ja se kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Haluan hänen kanssaan lapsia ja tehdä asioita, jotka vaativat parempaa fyysistä kuntoa. Jos tilanne jatkuu kuitenkin näin, niin voi sairastua pahemmin.
Tämä blogi on perustettu sitä varten, että pystyn purkamaan tänne paineita ja kertomaan tuntemuksiani. Olen siis aloittanut puolen vuoden ravintovalmennuksen, jonka pyrimme pysyvään elämäntapamuutokseen. Tulen lisäämään kuvia ja videoita prosessista ja toivon, että voisin toimia esimerkkinä ja innoituksen lähteenä teille. Matka tulee varmasti olemaan pitkä ja täynnä ylä-ja alamäkiä, joten toivon saamani tsemppausta ja neuvoja.
Kuka haluaa pullukasta prinssiksi?
Minä haluan! Olen vähän yli 30- vuotias mies Tampereelta. Nyt olen tullut pisteeseen, että on aika panostaa omaan terveyteen. Nuoruudessani urheilin kovasti ja toimin työkseni urheilun parissa. Armeijan jälkeen aloitin keittiöhommat ja urheilu jäi sivuraiteille. Sosiaalinen elämä rupesi pyörimään baareissa ja ruokakin alkoi maistumaan.
Elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia, olen ollut naimisissa, eronnut, vaihtanut työtä, löytänyt uuden rakkauden ja pitkästä aikaa olen onnellinen. Jotain silti puuttuu. Pitkän mietiskelyn jälkeen, olen päätynyt siihen, että kyse on itsestäni. Voisin fyysisesti ja henkisesti paremmin, jos olisin sinut itsekuvani kanssa. En koe, että ulkonäköni ja mieleni täysin kohtaavat.
Aikaisemmin olen laihduttanut personal trainerin avulla, mutta jälleen työni tuli väliin. Onnistuin laihduttamaan 20 kiloa, jotka ovat nyt tulleet takaisin. Miksi? Uskon etten oikeasti ollut sydämelläni mukana laihduttamisessa. Tämäkin kouli minua tähän tulevaan elämäntapamuutokseen.
Nyt laihdutukseni ja elämäntapamuutoksen takana on hyviä syitä. Rakas avovaimoni, joka on urheilullinen,ihana ja se kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Haluan hänen kanssaan lapsia ja tehdä asioita, jotka vaativat parempaa fyysistä kuntoa. Jos tilanne jatkuu kuitenkin näin, niin voi sairastua pahemmin.
Tämä blogi on perustettu sitä varten, että pystyn purkamaan tänne paineita ja kertomaan tuntemuksiani. Olen siis aloittanut puolen vuoden ravintovalmennuksen, jonka pyrimme pysyvään elämäntapamuutokseen. Tulen lisäämään kuvia ja videoita prosessista ja toivon, että voisin toimia esimerkkinä ja innoituksen lähteenä teille. Matka tulee varmasti olemaan pitkä ja täynnä ylä-ja alamäkiä, joten toivon saamani tsemppausta ja neuvoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)