maanantai 18. toukokuuta 2015

Ei se ollutkaan niin helppoa

Hei!

Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa.. Ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Huhtikuu oli vaikea kuukausi, tuli repsahduksia oluen kanssa, illat venähti aamun puolelle. Seuraavana päivänä morkkiksia.. Näitä tapahtui huhtikuun aikana useasti, näitä mitä piti välttää. Tuli repsahdeltua niinkin paljon, että ravintovalmennus suhteeni päättyi. Mutta toisaalta tämä herätteli minua jälleen uudestaan ja sai aikaan näyttämisen halua. Huhtikuussa oli positiivista se, että löysin hyvän kuntosalin läheltä työpaikkaani.

Toukokuu alkoi hyvissä merkeissä, salilla käyty useasti ja ruokavaliota noudatettu. Arjen keskellä juhlimme synttäreitä, minun 9.pvä ja avopuolison 11.pvä. Kävimme ravintolassa syömässä ja joimme alkoholia. Tämä oli ihanan rentouttavaa ja juuri tarvitsemaamme yhteistä aikaa. Joista seuraksena minulle tuli synttäreiden jälkeen jälleen ylilyönti. Synttärit venyivät viisipäiväiseksi.. Sen jälkeen meinasi jopa mennä parisuhdekkin. Ja tämä vasta olikin herätys... Mutta sai minut ajattelemaan, että mikä elämässäni on oikeasti tärkeätä. Onko se olut tärkeämpi kuin onnellinen parisuhde ja hyvinvointi?

Nyt minusta tuntuu kuin olisin uusi ihminen, mieleni ei tee alkoholia (ehkä saunaolutta joskus). Tärkeimpänä tällä hetkellä on vaalia parisuhdetta ja panostaa yhteiseen hyvinvointiin. Käydä salilla ja syödä terveellisesti. Ja siinä ohessa hoitaa työni niin hyvin kuin pystyn. Vaikka viime kuukausi oli vaikea, niin virheistäni olen oppinut ja se on tehnyt minusta vahvemman ja myöskin onnellisemman. Olen onnellinen, että vierelläni on avovaimoni Susanna, joka kuitenkin on elämässäni tärkeintä.

Kohti kesää mennään ja hyvällä fiiliksellä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti