Meidän perheen salaisuus on yhdessä tekeminen. Ollaan käyty jo pitkään salilla yhdessä, mutta molemmat ovat reenanneet omia juttujaan. Ja nyt olemme yhteisinä vapaa hetkinä reenanneet yhdessä. Tämä on osoittautunut todella hyväksi tavaksi, saamme reeneissä paljon enemmän irti, kun tsemppaamme toisiamme äärirajoille. Toimimme ns. toisemme personal trainereina. Pystymme korjaamaan toistemme virheitä ja pystymme saamaan näin aikaiseksi tämän maksimisuorituksen. Pyrimme käymään viisi kertaa viikossa salilla ja toivomme tästä mahdollisimman monta kertaa yhteisiä treenejä. Teemme joka viikko reenisuunnitelman työvuorojemme mukaan. Minä olen päättänyt hakea varastosta kuntopyöräni, koska aamukävelyt eivät ole minun juttuni. Olen päättänyt tehdä siitä aamuaerobisen treenin ennen aamupalaa.
Salilla pyrimme käymään aina ennen töitä tai Suski töiden jälkeenkin. Viiden päivän treeniohjelma sisältää esimerkiksi: päivä1 selkä-olkapäät, päivä2 hauis-ojentajat, päivä3 vatsa-rinta, päivä 4 jalka ja pyöreän pepun metsästys, päivä 5 palauttavat reenit + aerobinen
(Vaihteluhan kuuluu asiaa, jotta lihakset eivät pääse tottumaan, joten muuttelemme päiviä ajoittain)
Lämmittelyt hoidamme juoksumatolla tai pyörällä
Parasta yhdessä reenaamisessa on yhteiset saadut tulokset ja kun seuraavana päivänä on paikat kipeänä. Tulemme jatkossa kertomaan enemmän treeneistä ja laitamme myöskin kuvia.
P.s olisiko kellään vinkkejä yhteisiin pariharjoituksiin with kahvakuula ja oma henkilökohtainen paino, kiitos! :)
Nyt haastamme teidät viemään sen paremman tai ei niin paremman puoliskon salille tai lenkille yhdessä, yhdessä tekemisen iloa, se tuo parisuhteeseen valoa :)
Mun parempi puolisko Suski osallistui myös tämän blogikirjoituksen tekoon!
maanantai 18. toukokuuta 2015
Ei se ollutkaan niin helppoa
Hei!
Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa.. Ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Huhtikuu oli vaikea kuukausi, tuli repsahduksia oluen kanssa, illat venähti aamun puolelle. Seuraavana päivänä morkkiksia.. Näitä tapahtui huhtikuun aikana useasti, näitä mitä piti välttää. Tuli repsahdeltua niinkin paljon, että ravintovalmennus suhteeni päättyi. Mutta toisaalta tämä herätteli minua jälleen uudestaan ja sai aikaan näyttämisen halua. Huhtikuussa oli positiivista se, että löysin hyvän kuntosalin läheltä työpaikkaani.
Toukokuu alkoi hyvissä merkeissä, salilla käyty useasti ja ruokavaliota noudatettu. Arjen keskellä juhlimme synttäreitä, minun 9.pvä ja avopuolison 11.pvä. Kävimme ravintolassa syömässä ja joimme alkoholia. Tämä oli ihanan rentouttavaa ja juuri tarvitsemaamme yhteistä aikaa. Joista seuraksena minulle tuli synttäreiden jälkeen jälleen ylilyönti. Synttärit venyivät viisipäiväiseksi.. Sen jälkeen meinasi jopa mennä parisuhdekkin. Ja tämä vasta olikin herätys... Mutta sai minut ajattelemaan, että mikä elämässäni on oikeasti tärkeätä. Onko se olut tärkeämpi kuin onnellinen parisuhde ja hyvinvointi?
Nyt minusta tuntuu kuin olisin uusi ihminen, mieleni ei tee alkoholia (ehkä saunaolutta joskus). Tärkeimpänä tällä hetkellä on vaalia parisuhdetta ja panostaa yhteiseen hyvinvointiin. Käydä salilla ja syödä terveellisesti. Ja siinä ohessa hoitaa työni niin hyvin kuin pystyn. Vaikka viime kuukausi oli vaikea, niin virheistäni olen oppinut ja se on tehnyt minusta vahvemman ja myöskin onnellisemman. Olen onnellinen, että vierelläni on avovaimoni Susanna, joka kuitenkin on elämässäni tärkeintä.
Kohti kesää mennään ja hyvällä fiiliksellä!
Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa.. Ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Huhtikuu oli vaikea kuukausi, tuli repsahduksia oluen kanssa, illat venähti aamun puolelle. Seuraavana päivänä morkkiksia.. Näitä tapahtui huhtikuun aikana useasti, näitä mitä piti välttää. Tuli repsahdeltua niinkin paljon, että ravintovalmennus suhteeni päättyi. Mutta toisaalta tämä herätteli minua jälleen uudestaan ja sai aikaan näyttämisen halua. Huhtikuussa oli positiivista se, että löysin hyvän kuntosalin läheltä työpaikkaani.
Toukokuu alkoi hyvissä merkeissä, salilla käyty useasti ja ruokavaliota noudatettu. Arjen keskellä juhlimme synttäreitä, minun 9.pvä ja avopuolison 11.pvä. Kävimme ravintolassa syömässä ja joimme alkoholia. Tämä oli ihanan rentouttavaa ja juuri tarvitsemaamme yhteistä aikaa. Joista seuraksena minulle tuli synttäreiden jälkeen jälleen ylilyönti. Synttärit venyivät viisipäiväiseksi.. Sen jälkeen meinasi jopa mennä parisuhdekkin. Ja tämä vasta olikin herätys... Mutta sai minut ajattelemaan, että mikä elämässäni on oikeasti tärkeätä. Onko se olut tärkeämpi kuin onnellinen parisuhde ja hyvinvointi?
Nyt minusta tuntuu kuin olisin uusi ihminen, mieleni ei tee alkoholia (ehkä saunaolutta joskus). Tärkeimpänä tällä hetkellä on vaalia parisuhdetta ja panostaa yhteiseen hyvinvointiin. Käydä salilla ja syödä terveellisesti. Ja siinä ohessa hoitaa työni niin hyvin kuin pystyn. Vaikka viime kuukausi oli vaikea, niin virheistäni olen oppinut ja se on tehnyt minusta vahvemman ja myöskin onnellisemman. Olen onnellinen, että vierelläni on avovaimoni Susanna, joka kuitenkin on elämässäni tärkeintä.
Kohti kesää mennään ja hyvällä fiiliksellä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)